Toinen lukutapa: kaksoisrakokoe ja kvanttikietoutuminen

Etusivu ／ Energiasäieteorian yleistajuinen artikkeli

Hiukkanen ei ole valo, mutta molemmilla on usein sama ”aaltomainen” olemus. Kun mittaamme kulkureitin, interferenssijuovat katoavat. Kietoutuneet fotonit taas näyttävät muuttuvan yhdessä, vaikka välimatka olisi valtava. Energiasäieteoria (EFT) ehdottaa syvempää kuvaa todellisuudesta: tyhjiö on ”energia-meri”, ja vastaukset löytyvät sen topografiasta.

I. Kolme havaintoa

• Hiukkaset ja valo: Miksi ”aaltomaisuus” näkyy lähes samanlaisena, vaikka kvantit lähetetään yksitellen?
• Kaksoisrako: Kun reittiä ei seurata, syntyy juovia; kun reitti mitataan, juovat häviävät.
• Kvanttikietoutuminen: Kauas toisistaan erotettujen mittausten tulokset pysyvät vahvasti korreloituina.

Nykyfysiikka osaa laskea nämä tulokset. Energiasäieteoria pyrkii selittämään, miksi näin käy. Avain on topografia.

II. Syvempi maailmankuva

• Tyhjiö = energia-meri: Jatkuva väliaine; sitä voi kiristää kuin rumpukalvoa; sitä voi ”kammata” suuntiin kuin loimi ja kude; se on elastinen, joten siihen voi syntyä ”aaltoja”.
• Topografia: Ei vuoria eikä laaksoja, vaan kireys (määrittää voimakkuuden) ja säikeiden suuntautuminen (määrittää suunnan). Yhdessä ne muodostavat meren topografian.
• Valo = vyöryvä aalto: Eteenpäin kulkeva aalto-kohouma ilman kovaa reunaa, joka siirtää energiaa.
• Hiukkanen = pieni rengas: Mereen sitoutuu säikeitä, jotka muodostavat renkaan; vakaus säilyy, kun rengas ”kiertyy kulkiessaan”.
• Liike muovaa topografian: Valo ja hiukkaset vetävät merta mukaansa ja muuttavat kireyden ja suuntautumisen topografiseksi aaltokuvioksi kulun edelle.

III. Miksi hiukkasilla ja valolla on sama aaltomaisuus?

Vesiaalto on tuttu vertaus, mutta siinä itse aine levittäytyy. Valo ja hiukkaset on hedelmällisempää ymmärtää kompakteiksi energian kantajiksi—pieneksi kohoumiksi tai renkaiksi—joiden ei tarvitse levitä avaruuteen. Mikä siis todella leviää?

Energiasäieteorian mukaan topografia leviää.

• Olipa kyseessä valo tai hiukkanen, liike vetää energia-merta ja levittää kireyden ja suuntautumisen topografiseksi aalloksi kulkusuunnassa eteen.
• Tämä aalto ohjaa rataa todennäköisyysluonteisesti; siksi näytölle piirtyvä kuvio on topografisen aallon tilastollinen lukema.

Ydinajatus: Valo eikä hiukkanenkaan täytä tilaa jatkuvana aaltona; ne kulkevat topografisen aallon seurassa. ”Aaltomaisuus” on mittalaitteiden tilastollinen luenta tältä aallolta.

IV. Miksi kaksoisraossa ”katsominen” poistaa juovat?

Jos haluamme tietää ”kummasta raosta mentiin”, meidän on merkittävä topografiaa (asettava merkki tai este), jotta reitti voidaan lukea.
Mutta merkintä muuttaa topografiaa: kahdesta mahdollisesta topografisesta aallosta tulee rikottuja tai uudelleenkirjoitettuja, jolloin juovat katoavat. Alun perinkin juovat olivat topografisen aallon tilastollinen luenta.

Arjen vertaus:

• Jos haluat kuvata kauniin interferenssikuvion vedenpinnalta, älä työnnä keppiä lampeen.
• Jos taas haluat tietää, ”mistä jokainen väre syntyi”, sinun on asetettava merkkejä—mutta ne sekoittavat kuvion.

Johtopäätös: Sijaintia ja topografista aaltoa ei voi samanaikaisesti saada täydesti esiin.

V. Välittävätkö kietoutuneet fotonit ”viestin” etäältä?

• Yhteinen aaltoilun sääntö: Samasta lähteestä peräisin olevat kietoutuneet säteet saavat vahvasti korreloituneen joukon aaltoilun sääntöjä ja muovaavat niiden mukaan paikallisesti topografiaa (kireys–suuntautuminen).
• Paikallinen muovaus, tilastollinen yhtäpitävyys: Vaikka väli olisi valovuosia, topografia syntyy paikallisesti saman säännön mukaan; siksi havainnot ovat tilastollisesti voimakkaasti korreloituneita.
• Ei signaalia: Ei ole ennalta pingotettua ”globaalia rajoiteverkkoa”, eikä viestiä lähetetä. Kaukaisen pään valinta vaikuttaa vain jälkikäteiseen datan ryhmittelyyn, ei informaation siirtoon.

VI. Miksi ”kvanttipyyhekumi” toimii kaksoisraossa?

Ensin reitti kirjataan ja kietoutunut pari lähetetään A:han ja B:hen: A:ssa juovat katoavat.
Sitten reittitieto pyyhitään B:ssä ja data ryhmitellään B:n tulosten mukaan: A:ssa kussakin vastaavassa ryhmässä juovat palaavat. Kun ryhmät yhdistetään, kokonaiskuva on taas juovaton.

Miksi näin käy?

• Reitin kirjaus = kahden eri aaltoilusäännön tuominen B:hen; eteen syntyy kaksi erilaista topografista aaltoa; sekoittuneina niiden kontrasti laimenee.
• Pyyhintä = B:stä valitaan vain se osa, joka noudattaa yhtä yhteistä sääntöä; A:n vastaava osa asettuu yhteen koherenttiin topografiaan, ja juovat palaavat.
• Yhdistäminen = kahden erilaisen topografisen aallon tilastojen päällekkäin summaaminen, jolloin ne osittain kumoavat toisensa; kokonaiskuva pysyy juovattomana.

Lopuksi

Lyhyesti: tyhjiö on energia-meri—kireys määrää voimakkuuden ja säikeiden suuntautuminen suunnan. ”Aaltomaisuus”, kaksoisraon ”katsoessa katoavat juovat” ja kietoutumisen ”samanaikainen muutos” ovat seurauksia siitä, että topografiakarttaa muutetaan tai jaetaan. Tavoitteemme on selittää enemmän ilmiöitä vähemmillä oletuksilla ja esittää kumottavissa olevia ennusteita.

Verkkosivu: energyfilament.org
Lyhytosoite: 1.tt

Tuki

Olemme omarahoitteinen ryhmä. Universumin tutkiminen ei ole harrastus vaan henkilökohtainen tehtävä. Seuraa meitä ja jaa teksti – yksi jako voi ratkaisevasti auttaa Energiasäieteoriaan perustuvan uuden fysiikan kehittymistä.