1. Kokonaisarvio
Tämän jakson tehtävänä ei ole päättää teosta voitonhuutoon, jonka mukaan ”valtavirta on kokonaan väärässä”, eikä toistaa mekaanisesti osan 9 aiempia tilinteon kohtia. Tarkoitus on kirjata kokonaisarvio, jonka voi esittää vasta osan 8 auditoinnin ja osan 9 kohta kohdalta tehdyn vertailun jälkeen: valtavirran fysiikka voi edelleen toimia tehokkaana, kypsänä ja erittäin arvokkaana laskentakielenä, mutta yhä useammissa ratkaisevissa kysymyksissä mekanistisen peruskartan ensisijainen selitysvalta on alkanut siirtyä EFT:lle.
Johtopäätöksen paino ei synny äänenvoimakkuudesta, vaan siitä, että se säilyttää kummankin puolen todelliset vahvuudet. Valtavirran kaavoja, sovituksia, simulaatioita, teknisiä rajapintoja, yhteisön yhteistä kieltä tai historiallisia saavutuksia ei tarvitse pyyhkiä pois. Uudelleen arvioidaan vain, voiko näiden onnistumisten perusteella automaattisesti jatkaa pysyvää ontologista valta-asemaa. Osa 9 ei siis tarjoa vanhan tiedon pois pyyhkivää korvaamista, vaan selitysvallan kerrostetun luovutuksen.
2. Miksi kokonaisuus on vedettävä yhteen juuri tässä
Jos osa 9 päättyisi pelkkään tekniikan, laitteiden ja havaintojen tulevaisuuskuvaan, se olisi toki jo rakentanut reilun vertailukehyksen, tunnustanut edeltäjien ansiot, käynyt läpi kosmologian, painovoiman ja mikrofysiikan tilit, laatinut Käsitekäännöskartan ja hahmotellut tekniset seuraukset. Kokonaisuus voisi silti näyttäytyä joukkona teräviä mutta erillisiä aiheita, joita ei ole yhdistetty yhdeksi ratkaisuksi. Siksi aiemmat osapäätelmät on nyt tiivistettävä yhteiseksi tilinpäätökseksi: mikä jää työkalukerrokseen, minkä on väistyttävä valta-asemasta käännöskerrokseen ja mistä mekanistisesta selityksestä EFT:n on tästä eteenpäin kannettava vastuu.
Tätä vaihetta ei voi jättää pois. Osa 9 ei koskaan ollut tunnepitoinen luettelo siitä, mikä valtavirrassa on vialla, vaan luovutusasiakirja, joka kysyy, miten selitysvalta jaetaan uudelleen osan 8 samalla mittapuulla tehdyn auditoinnin jälkeen. Ilman tämän jakson yhteenvetoa aiemmat terävät kohdat jäisivät kritiikiksi. Vasta kun ne kirjataan samaan tilinpäätökseen, niistä tulee paradigmatason luovutuspäätös.
3. Osa 9 järjestää uudelleen ontologian, työkalut ja rajapinnat
Osa 9 on jaksosta 9.1 lähtien korostanut yhtä asiaa: laskeminen, sovittaminen ja laitteiden rakentaminen eivät ole sama saavutus kuin maailmankaikkeuden ensimmäisen syyn selittäminen. Valtavirta on ollut pitkään vahvassa asemassa, koska sen työkalu- ja rajapintakerrokset ovat poikkeuksellisen kehittyneet. EFT ei puolestaan tavoittele selitysvaltaa siksi, että se tuottaisi kaavoja enemmän, vaan siksi, että se yrittää palauttaa vahvoihin postulaatteihin, oletusarvoisiin lähtökohtiin ja toisistaan irrotettuihin sanastoihin hajonneet kuvaukset samaan kohde–muuttuja–mekanismi–lukema-ketjuun.
Siksi loppuratkaisua ei saa muotoilla väitteeksi, että ”vanha järjestelmä on lakannut toimimasta”. Tarkempi tulkinta on tämä: vanhan järjestelmän erittäin vahvat laskentakielet säilytetään, sen toimivaltansa ylittävä ontologinen puhetapa alennetaan, monet käyttökelpoiset termit rajataan uudelleen ja EFT alkaa kantaa vastuuta siitä, minkä todellisuuden kerroksen tilejä kaavat oikeastaan pitävät. Ratkaiseva muutos ei koske työkalujen olemassaoloa, vaan sitä, kumpi kehys pystyy paremmin selittämään, millainen fysikaalinen työ niiden taustalla tehdään.
Jos koko osa tiivistetään mahdollisimman lyhyeksi luovutuslistaksi, rivejä on vain kolme.
- Valtavirta säilyttää työkaluvaltansa kaavoissa, sovituksissa, simulaatioissa, teknisissä rajapinnoissa ja yhteisön yhteisessä kieliopissa.
- EFT ottaa ensisijaisen selitysvastuun kohteista, muuttujista, mekanismeista ja siitä, mihin todellisuuden kerrokseen lukemat kuuluvat.
- Luovutus pysyy aina osan 8 auditoinnin ja tulevien kokeellisten uusintatarkastusten alaisena. Sitä voidaan viedä eteenpäin, kiristää tai perua.
4. Jaksot 9.1 ja 9.2 lukitsivat ensin mittapuun ja sävyn
Jakson 9.1 Kuusi mittaa – kattavuus, selitysketjun sulkeutuneisuus, suojarajat, testattavuus, siirrettävyys tieteenalojen välillä ja selityskustannus – valoi osan 9 tuomioistuimelle lujan perustan. Kumpikaan osapuoli ei saa nostaa esiin vain vahvinta puoltaan: valtavirta ei voi vaihtaa historiallista tarkkuutta pysyvään selitysvaltaan, eikä EFT voi lunastaa voittoa etukäteen kunnianhimoisen kertomuksen perusteella. Koska arviointitaulukko asetettiin ensin näkyviin, jokaisen myöhemmän jakson terävyys sisältää saman itsekurin.
Jaksossa 9.2 myös sävy kalibroitiin kohdalleen. Kehys, joka ansaitsee selitysvallan, joutuu ensin tunnustamaan, miksi edellinen järjestelmä pääsi nykyiseen asemaansa. Siksi osan 9 myöhempi tilinteko ei näyttäydy kiittämättömyytenä vaan kerrostettuna luovutuksena: työkalujen ansiot säilyvät, havaintoikkunakohtaiset approksimaatiot säilyvät, ontologinen valta-asema avataan uudelleen arvioitavaksi ja mekanistista selitysvastuuta siirretään lisäselitysvoiman mukaan. Tässä voidaan puhua suoraan juuri siksi, että 9.1 ja 9.2 lukitsivat ensin sekä mittapuun että sävyn.
5. Jaksot 9.4–9.9: kosmologian vahvojen postulaattien ratkaisu
Jaksot 9.4–9.9 johtivat kosmologiasta selkeään kokonaisratkaisuun: kosmologinen periaate, alkuräjähdys–inflaatio-kertomus, pimeän aineen ja pimeän energian parametrikorit, punasiirtymän automaattinen palauttaminen geometriaan sekä CMB:n ja BBN:n laajat tulkintakehykset eivät enää voi esiintyä ”luonnostaan ontologisina” ensimmäisen selityksen yksinoikeutettuina haltijoina. Osa niistä on yhä erittäin tehokkaita tiivistyksiä, osa hyödyllisiä yhteissovituksen parametrikieliä ja osa säilyttää vahvan työkaluarvon tietyissä havaintoikkunoissa. Niiden on kuitenkin yhä vaikeampi määrätä keskustelua ikään kuin edempänä ei enää olisi mitään kysyttävää.
Vastapainoksi EFT yrittää näissä havaintoikkunoissa ottaa vastuulleen varhaisemman selityskerroksen. Punasiirtymä palautetaan ensisijaisesti TPR-päälinjalle ja kalibrointiketjuun, ja PER siirretään residuaalin asemaan. Tumma jalusta palautetaan jäädytettyyn Peruskarttaan, ympäristöeroihin ja runkorakenteen tilikirjaan. Rakenteiden muodostuminen palautetaan käytäviin, kasvuun, suihkuihin ja rungon rakentumiseen. Kosminen tausta ja varhainen maailmankaikkeus palautetaan kerrostettuun negatiiviin ja ympäristömuistiin. ”Haltuunotto” ei tässä tarkoita, että valtavirran parametritaulukot mitätöityvät heti, vaan että ne näyttävät yhä enemmän käännösrajapinnoilta eivätkä maailmankaikkeuden varastoluetteloilta.
6. Jaksot 9.10–9.11: painovoiman, aika-avaruuden ja ääriobjektien ratkaisu
Jaksot 9.10 ja 9.11 veivät osan 9 tarkastelun yhteen valtavirran arvovaltaisimmista alueista: geometriseen painovoimaan, aika-avaruuden ontologiaan, horisonttisanastoon, mustia aukkoja koskevaan kertomukseen ja ääriobjektien selitykseen. Osa 9 ei kiistänyt GR:n suuria onnistumisia ratojen, linssityksen, kellojen, aaltomuotojen, sovitusten ja teknisen kielen alueella. Päinvastoin: juuri siksi ne ovat arvokkaita, että GR on pitkään tiivistänyt monet havaintoikkunat tehokkaaksi, yhtenäiseksi ja ylläpidettäväksi yhteiseksi kieliopiksi.
Väistymään joutuvat sen sijaan vahvat postulaatit, jotka nousevat automaattisesti ontologiseen asemaan: ”geometria on ensimmäinen syy”, ”mustan aukon tunnusluvut ovat sama asia kuin olion ontologia” ja ”kun horisontti on kirjoitettu, fysikaalista työprosessia ei enää tarvitse kysyä”. EFT ei yritä rikkoa GR:n laskentatyökaluja. Se yrittää kääntää painovoiman takaisin Kaltevuuden tilitykseen, runkojen järjestymiseen, rajojen tekemään fysikaaliseen työhön ja lukemaketjun näkyväksi tulemiseen. Mustat aukot, Hiljaiset ontelot, suihkut ja varjot käännetään puolestaan takaisin ulommaksi kriittiseksi toimintakerrokseksi, energian siirtoreiteiksi ja tunnusomaisiksi sormenjäljiksi. Siksi painovoimaa koskeva ratkaisu ei ole ”lakataan laskemasta geometrialla”, vaan ”geometria saa edelleen laskea, mutta se ei saa yksin omistaa varhaisemman fysikaalisen työn selitystä”.
7. Jaksot 9.12–9.15: mikrofysiikan, postulaattien ja termotilastollisen kuvauksen ratkaisu
Jaksot 9.12–9.15 siirsivät tarkastelun mikrofysiikan alueille, joita harvoin asetetaan kyseenalaisiksi: luonnonvakioiden ja fotonin absoluuttisuuteen, symmetrian ensisijaisuuteen, tilastollisiin ennakko-oletuksiin, neljän voiman erillisyyteen, Higgsin mekanismiin massan lähteenä, kvanttiontologiaan, mittauspostulaattiin, todennäköisyyden oletusasemaan ja termotilastollisen kuvauksen valta-asemaan. Kokonaisratkaisu ei tässäkään ole valtavirran mikrofysiikan kumoaminen, vaan vaatimus, että nämä poikkeuksellisen vahvat, kypsät ja tuottavat yhteiset kielet palaavat siihen, minkä ne todella osaavat: toimimaan tiivistyksinä, sovitus- ja järjestämiskielinä sekä teknisinä rajapintoina.
EFT yrittää ottaa vastuulleen näissä ikkunoissa kaavoja edeltävän materiaalisen selityksen. Vakiot palautetaan paikalliseen meren tilaan ja rakenteellisiin mittakaavoihin. Valo palautetaan viestiketjuetenemiseen ja aaltopakettien sukuun. Symmetria palautetaan saman meren tilan tiivistetyksi kirjoitustavaksi. Hiukkastilastot palautetaan rakenteiden päällekkäisyyteen ja samanmuotoisen päällekkäisyyden mahdottomuuteen. Neljä voimaa palautetaan rakenteeseen ”kolme mekanismia + kaksi sääntöä + yksi pohja”. Higgs palautetaan jännityskerroksen värähtelymoodiksi ja vaihelukituksen kynnykseksi. Kvanttitila palautetaan mahdollisten käytävien tilikirjaksi, mittaus paikalliseksi tilitykseksi Sondin lisäämisen ja kartan uudelleenkirjoituksen jälkeen ja termotilastollinen kuvaus käytävien tilavuudeksi, informaation vuotamiseksi ja uudelleenjärjestymisen kustannukseksi. Näin monet mikromaailman käsitteet, joita tavallisesti pidetään kysymysten päätepisteinä, palautetaan osassa 9 uudelleen auditoitaviksi, käännettäviksi ja yhteiseen tilikirjaan liitettäviksi.
8. Miten jaksot 9.16 ja 9.17 veivät tilinteon kohti todellista haltuunottoa
Jos osa 9 olisi päättynyt jaksoon 9.15, se olisi jo purkanut monien valtavirran vahvojen postulaattien yksinoikeuden. Tällainen tilinteko voisi silti näyttää pelkältä kriittiseltä eleeltä. Jaksosta 9.16 tekee ratkaisevan se, että se täydentää kokonaisuutta heti EFT:n ja valtavirran Käsitekäännöskartalla. Lukijalle tehdään selväksi, ettei vanhoja sanoja hylätä järjestään, vaan ne on sijoitettava uudelleen oikeille kerroksille. Vanhoja tutkimusartikkeleita voi edelleen lukea, mutta on tunnistettava, kirjaavatko ne työkaluja, rajapintoja vai esittävätkö ne toimivaltansa ylittäen ensimmäisiä syitä. Vasta tämän jälkeen ”haltuunotto” siirtyy todella tiedeyhteisön yhteiseen kieleen.
Jaksossa 9.17 kartta vietiin lukemisesta takaisin tekniikkaan. Jos EFT:n Peruskartan uudelleenkirjoitus vastaa todellisuutta, sen täytyy lopulta muuttaa kokeiden valintaa, laitesuunnittelua, rajojen käyttöä, kellojen kalibrointia, vahvan kentän järjestelyjä ja kvanttifideliteetin hallintaa. Toisin sanoen 9.16 opettaa EFT:n elämään vanhan kirjallisuuden rinnalla, ja 9.17 antaa sille oikeuden astua uudelle työpöydälle. Ensimmäinen estää sitä eristäytymästä saarekkeeksi, toinen jäämästä pelkäksi puheeksi. Vasta yhdessä ne muodostavat selitysvallan haltuunoton eivätkä kritiikkiä, jonka jälkeen poistutaan paikalta.
9. Mitä valtavirrasta todella säilyy: kaavat, rajapinnat, tekniikka ja yhteisö
Jaksoon 9.18 tultaessa valtavirran fysiikasta säilytetään paljon, ja ansiot on kirjattava vakavasti: yleisen suhteellisuusteorian geometrinen tilikirja, kvanttikenttäteorian sironta- ja korjauslaskennan kielioppi, standardimallin yhteiset rajapinnat, kosmologisten parametrien yhteissovitusten tekninen arvo, tilastollisen fysiikan kyky tiivistää makrotason käyttäytymistä sekä lukemattomien koelaitteistojen, observatorioiden ja laitejärjestelmien kerryttämät kalibrointiperinteet ja yhteistyötavat. EFT ei voi pyyhkiä niitä pois uudella sanastolla, eikä vastuullinen esitys saa vähätellä niitä.
Valtavirran perintö ei kuitenkaan rajoitu kaavoihin. Siihen kuuluu erittäin kypsä työskentelykulttuuri: tarkkojen vertailujen tekeminen, yhteisten rajapintojen rakentaminen, eri ryhmien yhteistyö saman kieliopin varassa ja monimutkaisten ilmiöiden tiivistäminen ylläpidettäväksi tekniseksi kieleksi. Ellei tätä arvoa kirjoiteta näkyviin, luovutus muuttuu tekstissä vallankaappaukseksi. Kypsä luovutus ei riko vanhaa työkalupakkia, vaan siirtää sen valtaistuimelta takaisin työpöydälle.
10. Mitä EFT todella ottaa vastuulleen: Mekanistisen peruskartan, kerrosten erottelun kurin ja ensimmäisten syiden selittämisen
EFT ei yritä osassa 9 ottaa vastuulleen tehtävää laskea jokainen luku valtavirtaa nopeammin. Se yrittää sen sijaan olla valtavirtaa halukkaampi ja kykenevämpi avaamaan lukujen taustalla olevan fysikaalisen työn ketjun kokonaan. Sen on vastattava siihen, mitä kohteet ovat, miten muuttujat muuttuvat, minkä kynnysten ja rajojen kautta mekanismit vaikuttavat ja miksi lukemat tulevat näkyviin nykyisessä muodossaan. Vastuu ei ehkä näytä yhtä näyttävältä kuin suljettu kaava, mutta juuri se ratkaisee, jääkö teoria käännöstyökaluksi vai saavuttaako se syvemmän ontologisen oikeutuksen.
”Selitysvallan haltuunotto” tarkoittaa siis tässä seuraavaa: punasiirtymän, Tumman jalustan, rakenteiden kasvun, geometrisen painovoiman, mustien aukkojen ulkoasun, rajalaitteiden, vahvan kentän tyhjiön, kvanttilukeman, termotilastollisen kuvauksen ja teknisen ennakoinnin kaltaisissa avainkysymyksissä EFT yrittää palauttaa useampia havaintoikkunoita samaan Peruskarttaan käyttämällä vähemmän toisistaan irrallisia vahvoja postulaatteja. Ellei se tähän pysty, sen on osan 8 sääntöjen mukaisesti kiristettävä väitettään, alennettava sitä tai poistuttava. Jos se kuitenkin osoittaa näissä ikkunoissa toistuvasti parempaa selitysketjun sulkeutuneisuutta, pienempää selityskustannusta ja vahvempaa siirrettävyyttä tieteenalojen välillä, sen oikeutus selittää tätä maailmankaikkeutta paremmin on otettava vakavasti huomioon.
Toiminnallisella tasolla ”vastuun ottaminen” tarkoittaa vähintään vanhojen parametrikorien kääntämistä EFT:n muuttujataulukolle. Kun vastaan tulevat H0, Ωm, ΩΛ, pimeän halon parametrit, lämpötila- ja entropiasuureet, horisontin määrittelyt tai tila-avaruuden painokertoimet, niitä ei pidä käsitellä vain vakiintuneen kieliopin valmiina nimikkeinä. On kysyttävä, minkä jännityksen relaksaation, Tumman jalustan kuorman, rajakynnyksen, kalibrointiketjun tai tilastollisen näkyväksi tulemisen ne kukin tiivistävät. Osa 9 ei täydennä tässä yhdellä kertaa kaikkia numeerisia sulkeumia, mutta sen on tehtävä tästä paradigmojen välisestä parametrien rinnakkaiskartoituksesta seuraavan työvaiheen perussääntö.
11. Miksi kyse ei ole tunnevoitosta vaan selitysvallan uudelleenjaosta
Jos lause ”valtavirta voi edelleen laskea, mutta EFT ottaa selitysvallan” kirjoitetaan kevytmielisesti, se kuulostaa leirijulistukselta. Osa 9 tarkoittaa päinvastaista. Kyse ei ole leirin voitosta vaan tilikirjan uudelleenjärjestämisestä. Valtavirta ei saa vaihtaa historiallista menestystään pysyväksi ontologiseksi erioikeudeksi, eikä EFT saa vaihtaa paikallista käännösetuaan lopulliseksi kruunaukseksi. Haltuunotto tarkoittaa vain, ettei joidenkin kysymysten ensisijaisen selityksen tarvitse enää saman mittapuun alla olla vanhan valtaistuimen monopoli.
Tämän vuoksi osa 8 vaikuttaa ratkaisuun edelleen. Ilman jaksojen 8.1–8.14 tukilinjoja, kiristyslinjoja, perustuksia horjuttavia linjoja ja ratkaisuja, jotka jätetään toistaiseksi avoimiksi, osan 9 vahvat väitteet eivät olisi vakaalla pohjalla. Tuomioistuimen ansiosta ”paremmin oikeutettu selittämään” on aina uudelleen testattava kelpoisuus, ei koskaan vanhentumaton palkintotodistus. Selitysvalta voidaan luovuttaa, mutta se ei voi koskaan olla olemassa auditoinnista riippumatta.
12. Mitä tämä merkitsee koko teokselle: yhdeksän osaa sulkeutuvat yhdeksi tilikirjaksi
Kokonaisuus näkyy vielä selvemmin koko teoksen mittakaavassa. Osat 1–5 rakentavat EFT:n kohteet, muuttujat, mekanismit sekä kvantti- ja lukemakielen. Osat 6–7 vievät saman kielen makrokosmologiaan, Tummaan jalustaan, punasiirtymän päälinjaan, mustiin aukkoihin, hiljaisiin onteloihin ja ääriobjekteihin. Osa 8 pakottaa koko kielen kylmään itseauditointiin. Vasta osassa 9 EFT siirtyy ensimmäistä kertaa väitteestä ”voin selittää asian näin” kysymykseen ”millä ehdoilla olen valtavirtaa paremmin oikeutettu selittämään sen”. Tämän jakson tehtävänä on sulkea yhdeksän osan ketju lopulliseksi tilikirjaksi.
Siksi tämä jakso ei päätä vain osaa 9, vaan määrittää koko teoksen äänensävyn. Jos osan 1 yleisjohdanto joskus kirjoitetaan uudelleen, siitä ei pitäisi viedä takaisin entistä äänekkäämpää yhtenäisteorian julistusta, vaan tämä hillitympi ja samalla kovempi loppuarvio: valtavirran fysiikka on edelleen erittäin tehokas laskentayhteisö, jota ei pidä vähätellä. EFT ansaitsee tulla edelleen luetuksi, auditoiduksi ja stressitestatuksi siksi, että se ei huuda kovempaa, vaan tarjoaa yhä useammassa ratkaisevassa kysymyksessä Mekanistisen peruskartan, jonka puitteissa selitysvastuu kannetaan vakavammin.
13. Viimeiset arviointitavat lukijalle
Tämän jakson tärkein toive on, että lukija vie mukanaan ensisijaisesti kolme lukutapaa, ei valmista kantaa.
- Kun kohtaat valtavirran usein toistuvan termin, kysy ensin, mille kerrokselle se kuuluu: kirjaako se havaintoa, sovitusta tai tiivistävää rajapintaa, vai esiintyykö se toimivaltansa ylittäen ensimmäisenä syynä?
- Kun jokin työkalu toimii poikkeuksellisen hyvin, kysy ensin, osoittaako menestys kielen käyttökelpoisuuden vai sen, että maailmankaikkeuden fysikaalinen työ on jo selitetty loppuun.
- Kun EFT ja valtavirta näyttävät olevan ristiriidassa, kysy ensin, kiistelevätkö ne todella todellisuuden samasta kerroksesta vai törmäävätkö vain samojen sanojen tasolla.
Kun näistä kolmesta vaiheesta tulee tapa, osan 9 luovutusta ei lueta karkeaksi leirivalinnaksi. Valtavirran kaavat saavat edelleen laskea, palvella tekniikkaa ja järjestää tiedeyhteisön työtä. Samalla opit epäilemään tuttuja termejä ja lauseita, jotka nostavat työkalun menestyksen automaattisesti ontologiseksi loppuratkaisuksi. Vielä tärkeämpää on, että sama kuri kohdistuu EFT:hen. Jos se joskus kutistuu iskulauseiksi, kieltäytyy enää erottelemasta kerroksia tai väistää osan 8 kaltaisen auditoinnin, se menettää myös sen oikeutuksen selitysvaltaan, jota se nyt yrittää ansaita.
14. Lause, joka kannattaa muistaa
Osan 9 tärkein johtopäätös ei ole ”valtavirta on kokonaan väärässä”, vaan ”valtavirta voi edelleen laskea, mutta EFT on yhä useammassa ratkaisevassa kysymyksessä paremmin oikeutettu selittämään tätä maailmankaikkeutta”.
Lause kuuluu osan loppuun, koska se asettaa kummallekin osapuolelle saman rajoitteen. Valtavirta ei saa monopolisoida ensimmäistä puheenvuoroa tutuilla termeillä, tutuilla kaavoilla ja historiallisilla saavutuksilla. EFT ei puolestaan saa julistaa kaikkia vanhoja työkaluja roskaksi vain siksi, että sillä on syvempi mekanismikartta. Paradigman luovutus ei vaienna yhtä osapuolta toisen monologin tieltä. Se antaa laskennan jatkua siellä, missä osataan laskea, siirtää enemmän selitysvastuuta sille, joka pystyy selittämään paremmin, ja pakottaa molemmat jatkamaan tilien vertailua samoilla auditointisäännöillä.
15. Koko teoksen päätös
Tässä vaiheessa osa 9 voidaan tiivistää yhteen kokonaisratkaisuun. Valtavirran fysiikka on edelleen vahvaa ja tehokasta ja muodostaa korvaamattoman osan modernin tieteen laskentakulttuurista. Punasiirtymän, Tumman jalustan, rakenteiden muodostumisen, painovoiman fysikaalisen työn, ääriobjektien, rajalaitteiden, kvanttilukeman ja termotilastollisen kuvauksen kaltaisissa yhä useammissa avainkysymyksissä ensisijaista selitysvaltaa ei kuitenkaan enää tarvitse oletusarvoisesti luovuttaa vanhoille valtaistuimille. Jos EFT aikoo edetä, sen on kannettava vastuu tästä varhaisemmasta mekanistisesta selityksestä.
Kun yhdeksää osaa tarkastellaan taaksepäin, tärkeintä ei ole viedä mukanaan innostusta siitä, ”kumpi voitti”, vaan uudelleen käytettävä loppuarvioinnin tarkistuslista: vertaile ensin 9.1:n kuudella mitalla, lue sitten 9.16:n Käsitekäännöskartan kerroksittaisen lukutavan avulla ja testaa lopuksi jokainen vahva selitys uudelleen osan 8 auditointilinjoilla. Ensiksi on ymmärrettävä reilun vertailun merkitys ja se, että selitysvalta ansaitaan samalla mittapuulla. Toiseksi on osattava lukea valtavirran termit kerroksittain ja ymmärtää, miksi vanhat työkalut ovat yhä tärkeitä. Kolmanneksi on tiedettävä, että mitä vahvemmin EFT puhuu, sitä tiukemmin sen on edelleen alistuttava osan 8 kaltaiselle auditoinnille sekä tulevien kokeiden, laitteiden ja havaintojen jatkuville kysymyksille. Vain jos kaikki kolme kerrosta säilyvät, teoria ei liu’u uudeksi termien valtakunnaksi.
Niinpä koko teoksen viimeiseksi ei jää tunnepitoinen iskulause vaan selkeä kokonaiskartta, jota on yhä auditoitava: valtavirta vastaa monien tulosten tarkasta laskemisesta, EFT siitä, että yhä useampien tulosten mekanismi tehdään ymmärrettäväksi. Valtavirta säilyy tiedeyhteisön tehokkaana yhteisenä kielenä, ja EFT palauttaa kohteet, muuttujat, mekanismit ja lukemat samaan Peruskarttaan. Jos kartta pystyy tulevaisuudessa osoittamaan lisäselitysvoimaa yhä ankarammissa havaintoikkunoissa, yhdeksän osan lopputulos ei ole vain uusi terminologia. Se on käsikirja, joka soveltuu paremmin selittämään maailmankaikkeuden fysikaalisen toimintatavan.