8.4 Dispersiovapaa yhteistermi eri havaintomenetelmissä: punasiirtymän ja aikaviiveen ensimmäinen ratkaisulinja

1. Jakson johtopäätös

Supernovat ja standardikynttilät, voimakkaan linssityksen aikaviiveet, voimakkaan gravitaation transientit ja muut ääri-ilmiöt eivät nojaa samaan laiteketjuun eivätkä samaan lähdefysiikkaan. Jos nämä toisistaan riippumattomat havaintomenetelmät kuitenkin jättävät omien tiukimpien dispersio-, väliaine- ja instrumenttikorjaustensa jälkeen toistuvasti jäljelle saman yhteistermin, joka ei hajaudu taajuuden mukana, säilyy samansuuntaisena eri kantajissa ja toistuu eri analyysiputkissa, EFT:n punasiirtymän pääakseli nousee ensimmäistä kertaa tasolta ”näin asian voi selittää” tasolle ”tähän selitykseen on perusteltua luottaa ensisijaisesti”.

Käänteisesti: jos yhteistermi näyttää vakuuttavalta vain yhdellä taajuusalueella, vaihtaa merkkiä kaistan vaihtuessa, katoaa analyysiputkea vaihdettaessa tai vaatii jokaiselle lähdeluokalle oman poikkeussääntönsä, EFT ei voi enää suojautua ilmaisunsa joustavuuden taakse. Silloin perääntyä ei joudu vain yksittäinen näyttävä tapaus, vaan koko toimintaperiaate, jonka mukaan TPR antaa pohjatason ja PER tekee vain hienosäädön.

Ratkaisukortti

• Keskeinen sitoumus: Eri havaintokanavien yhteistermin on oltava yhtä aikaa lähes dispersiovapaa, samansuuntainen, samaan aikaikkunaan osuva ja järjestykseltään vakaa. Yhdessä ainoassa havaintoikkunassa näkyvää ”kaunista residuaalia” ei saa nostaa pääpäätelmäksi.
• Keskeiset mittarit: T_commonin jäljelle jäävä voimakkuus tiukkojen korjausten jälkeen; päämerkin ja voimakkuusjärjestyksen yhtenevyys eri taajuuksien ja kantajien välillä; tapahtumien ajallinen kohdistuminen (nollaviive tai ennakkorekisteröity lyhyt viive); sekä ympäristöryhmittelyn tuottaman voimistumisen suuruus.
• Pienin erotettava vaikutus: Tekstiin ei väkisin aseteta yhtä yleisvakiota, mutta ennakkorekisteröinnissä on määritettävä kolme kynnystä: merkki ei vaihdu, järjestys ei hajoa ja yhteistermi ylittää kunkin analyysiputken kohinan sekä permutaatiotaustan. Kynnyksen alle jäävä tulos kirjataan luokkaan ”ei erotettavissa”; sitä ei saa väittää tueksi.
• Keskeiset artefaktit ja vaihtoehtoiset selitykset: plasmadispersio (1/ν²), Faradayn kierto (λ²), pölyn aiheuttama sironta ja absorptio, kaistanpäästö- ja aikaleimavirheet, mikrolinssitys ja ympäristömallinnuksen degeneraatiot sekä otoksen katkeaminen ja valintavaikutukset. Kaikki ilmiöt, jotka noudattavat pääosin näitä lakeja, kirjataan takaisin reitti- tai instrumenttitilille; niitä ei saa esittää dispersiovapaana yhteisterminä.
• Nollatuloksen tulkinta: Jos eri havaintokanavista ei saada vakaata T_common-termiä, nollatulosta ei tässä jaksossa jätetä epämääräiseksi. Se on kirjoitettava soveltamisalaa rajaavaksi päätelmäksi: ”TPR:n yhteisen pohjatason yläraja”, ”PER:n tai reittitermin painon yläraja” tai ”TPR toimii vain paikallisessa havaintoikkunassa”.

2. Miksi ensimmäinen kova ratkaisulinja alkaa juuri tästä

Osa 6 määritteli jo EFT:n työjärjestyksen punasiirtymän tulkinnassa: ensin luetaan päätepiste, sitten reitti; ensin pääakseli, sitten hajonta; TPR antaa pohjatason ja PER hienosäätää reunoja. Jakso 6.15 erotti lisäksi selvästi toisistaan lähdössä määräytyvän rytmin ja matkalla kulumisen vuoksi menetetyn energian. Kaikkea punasiirtymää, joka ei johdu laajenemisesta, ei siten enää saa tunkea väsyneen valon hypoteesin vanhaan lokeroon.

Siksi osan 8 ensimmäinen kova ratkaisulinja ei voi perustua siihen, näyttääkö yksi Hubble-diagrammi sopivalta tai voidaanko yhden supernovaotoksen residuaalit selittää. Sen on kysyttävä suoremmin: näkevätkö eri havaintokanavat saman dispersiovapaan yhteistermin?

Yksi havaintomenetelmä jättää aina liikaa pakoteitä. Supernovat voidaan selittää lähteen monimutkaisuudella, linssityksen aikaviiveet mallinnuksen degeneraatioilla, transientit häiriöisellä ympäristöllä ja paikalliset poikkeamat pienen otoksen vinoumalla. Vasta kun nämä keskenään erilaiset lukemaketjut osoittavat kohti samaa yhteistä rakennetta, EFT siirtyy yksittäisistä kiinnostavista tapauksista eri havaintokanavien yhdenmukaisuustestiin.

3. Mitä ”dispersiovapaa yhteistermi” tarkoittaa

Sana ”dispersiovapaa” on määriteltävä heti, muuten koko jakso johtaa helposti harhaan.

Se ei tarkoita, ettei maailmassa olisi lainkaan sirontaa, absorptiota, spektriviivojen levenemistä tai väliainehäiriöitä. Se tarkoittaa, että kun nämä tavanomaiset vaikutukset on korjattu asianmukaisesti, jäljelle mahdollisesti jäävä keskeinen yhteistermi ei saa hallita tulosta taajuusvalikoivalla tavalla. Toisin sanoen sen ei pitäisi skaalautua, vaihtaa merkkiä tai muuttaa järjestystä 1/ν²-, λ²- tai muun tyypillisen dispersiolain mukaan. Sen pitäisi muistuttaa eri lukemaketjujen jakamaa pohjatasoa, ei reittiosuutta, joka vaimentaa erityisesti tiettyjä taajuuksia.

Tässä jaksossa dispersiovapaalta yhteistermiltä vaaditaan siis vähintään kolmea asiaa.

• Samansuuntaisuus: Eri taajuusalueilta, eri kantajista ja eri havaintotavoilla saatujen residuaalien päämerkki ei saa kääntyä mielivaltaisesti taajuuden mukana.
• Aikaikkunan yhdenmukaisuus: Aikasarjahavainnoissa yhteistermin pitäisi näkyä lähes nollaviiveellä samanaikaisesti tai ainakin kohdistua vakaasti ennakkorekisteröityyn aikaikkunaan, ei siirtyä kaistan vaihtuessa vastakkaiselle puolelle.
• Järjestyksen pysyvyys: Vaikka eri havaintomenetelmien amplitudiasteikot eivät olisi täsmälleen samat, vahvuusjärjestyksen pitäisi säilyä pääpiirteissään: samojen näkölinjojen tulisi olla vahvempia, samojen ympäristöjen herkempiä ja samojen osaotosten alttiimpia yhteistermille. Järjestys ei saa vaihtua päivästä toiseen.

Olennaista ei ole yhden luvun suuruus, vaan toteutuvatko kaikki kolme yhdenmukaisuuden muotoa yhtä aikaa. Jos ne pitävät yhdessä, yhteistermi ei ole enää vain tilastollinen jäännös, vaan alkaa näyttää saman peruskartan yhteiseltä lukemalta eri lukemaketjuissa.

4. Miksi tämä linja on EFT:lle erityisen kipeä

Koska EFT on jo itse jakanut tilit erilleen.

TPR kuuluu päätepisteen kalibrointitilille. Kyse ei ole siitä, että valo kuluisi matkalla, vaan siitä, että lähteen ja paikallisen havaitsijan kelloperustat ovat alun perin erilaiset. PER kuuluu reitin kehitystiliin. Siinäkään valo ei menetä energiaansa pala palalta, vaan kulkee yhä kehittyvän alueen läpi ja jättää siksi lukemaan rajallisen hienosäädön. Väsyneen valon hypoteesi on eri asia: se olettaa reittihäviön, jossa energiaa katoaa matkan aikana ja samalla syntyy väririippuvuutta, sumentumista, levenemistä, polarisaation muutoksia ja koherenssin heikkenemistä.

Juuri siksi EFT:n kannalta pahinta ei olisi syytös siitä, ettei teoria kuulu laajenemiskosmologiaan, vaan osoitus siitä, että sen lisätermi on lopulta vain yksi reittiväsymisen muoto. Silloin EFT:n olisi selitettävä koko reittihäviön sivutili: miksi vakaata väririippuvuutta ei näy, miksi spektriviivoihin ei synny vastaavia vaurioita, miksi polarisaatio ei muutu yhdenmukaisesti ja miksi eri havaintokanavissa ei toistu sironnalle ominainen sormenjälki.

Siksi jakso 8.4 ei arvioi vain sitä, ”onko lisätermi olemassa”, vaan lisätermin käyttäytymistä. J
os se muistuttaa taajuusvalikoivaa häviötä, EFT on vaikeuksissa. Jos se näyttää eri havaintokanavien jakamalta dispersiovapaalta pohjatasolta, EFT on onnistunut erottamaan TPR:n väsyneestä valosta.

5. Miksi tätä kutsutaan punasiirtymän ja aikaviiveen ensimmäiseksi ratkaisulinjaksi

Punasiirtymä ja aikaviive ovat kaksi lukemamuotoa, joissa sama pohjataso voi helpoimmin näkyä eri kantajissa.

Punasiirtymä kertoo, miten rytmieroa luetaan paikallisilla mitoilla ja kelloilla. Aikaviive kertoo, miten saapumisajat erkanevat toisistaan vertailussa. Päällisin puolin ne ovat eri suureita, mutta molemmat kysyvät samaa: kirjoittaako peruskartta saman yhteisen rakenteen eri lukemaketjuihin?

Jos EFT:n väite pitää, yhteinen rakenne ei saa näkyä vain toisessa näistä ikkunoista. Sen pitäisi ilmetä samanaikaisesti seuraavasti:

• Punasiirtymäketjussa residuaali voidaan hajottaa muotoon ”TPR:n pohjataso + PER:n hienosäätö”, ei lähdeluokan mukana mielivaltaisesti ajelehtivaksi paikkaustermiksi.
• Kun tavanomaiset geometria- ja väliainevaikutukset on vähennetty, aikaviiveketjuun jää vakaa, eri taajuuksilla, asemilla ja menetelmillä säilyvä dispersiovapaa yhteistermi.
• Yhteisvertailussa punasiirtymä- ja aikaviiveresiduaalien ei tarvitse olla numeerisesti yhtä suuria. Niiden on kuitenkin noudatettava samaa ympäristöjärjestystä, samaa ryhmittäistä voimistumista ja samaa sääntöä, jonka mukaan tulos ei seuraa dispersiolakia.

Tarkemmin sanottuna kahden havaintoaseman välisen etenemisen skaalaustesti vaatii, että yhteistermin aika-askel täyttää yhtä aikaa samanaikaisuuden, etäisyyteen lineaarisesti kasvavan viiveen ja energiariippumattomuuden ehdot. Punasiirtymän hajotelmassa residuaalin on puolestaan voitava kirjoittaa muotoon Δz
= z_TPR + z_PER, niin että TPR tuottaa yleisen pohjatason ja PER jää erilliseksi hienosäädöksi eikä muutu väkisin taajuusriippuvaiseksi dispersiolaiksi.

Ilmaus ”punasiirtymän ja aikaviiveen ensimmäinen ratkaisulinja” ei siis yhdistä väkisin kahta eri suuretta. Se tarkoittaa, että ne ovat saman peruskartan kaksi ensimmäistä ikkunaa, joita voidaan auditoida yhdessä.

6. Mitkä havaintomenetelmät sopivat parhaiten tähän ratkaisulinjaan

Tässä ei tarvitse vielä kuvata jokaista koetta loppuun, mutta soveltuvimmat havaintoperheet on nimettävä.

• Supernovat ja standardikynttilätTässä tarkastellaan, jääkö punasiirtymä- ja kirkkausresiduaalien, leveys-kirkkaussuhteen, värikorjausten ja isäntäympäristön mukaisen ryhmittelyn jälkeen jäljelle vakaa yhteinen pohjataso. Tämä perhe ei ratkaise asiaa yksin, vaan testaa, kantaako TPR todella pääakselin.
• Voimakkaan linssityksen aikaviiveetTässä selvitetään, jääkö useiden kuvien saapumisaikojen eroihin eri taajuuksilla yhtenevä ja eri analyysiputkissa vakaa yhteisresiduaali sen jälkeen, kun massamalli, ympäristörakenne, mikrolinssitys ja instrumenttikalibrointi on huomioitu. Tämä on keskeinen väylä, jolla aikaviive tuodaan samaan auditointikehykseen.
• Mikrolinssitys ja kuvien aikasarjapalapeliArvokkainta ei ole valokäyrä itsessään, vaan se, voidaanko monimutkaisesta vaihtelusta rekonstruoida tasainen yhteistermi, joka on eri taajuuksilla lähes dispersiovapaa ja näkyy eri havaintoasemilla nollaviiveellä. Näin voidaan kysyä suoraan, onko yhteistermi peruskartan lukema vai analyysiketjun artefakti.
• Voimakkaan gravitaation transientit ja muut ääritransientitNäihin kuuluvat FRB-purkaukset, gammapurkaukset, vuorovesihajoamistapahtumat sekä gravitaatioaaltojen sähkömagneettiset vastineet. Niiden arvo ei johdu vain äärimmäisyydestä, vaan siitä, että ne avaavat lyhyitä suuren kontrastin koeikkunoita, joissa ympäristöerot ovat voimakkaita ja dispersio- sekä yhteistermi voidaan erottaa toisistaan erityisen tehokkaasti.
• Aurinkokunnan saman lähteen monireittihavainnot ja Auringon reunaa hipovat havaintosarjatNämä havaintomenetelmät toimivat ennen kaikkea kalibrointituomioistuimena. Ne eivät välttämättä ole kosmologian pääareena, mutta niiden avulla kysymystä ”jääkö dispersiokorjauksen jälkeenkin dispersiovapaa yhteistermi” voidaan testata poikkeuksellisen tiukasti, koska sekä geometria että reitit ovat paremmin hallittavissa.
• Veitsenteräpeitot, Kuun peitot ja hallitut lähikenttätapahtumatNäiden alustojen tehtävä on viedä yhteistermin auditointi tilanteesta, jossa sopivaa tapahtumaa on vain odotettava taivaalta, tilanteeseen, jossa vaativa vertailuasetelma voidaan suunnitella ja hallita. Ne eivät korvaa kosmologiaa, vaan rakentavat menetelmällisen perustan sen ratkaisulinjalle.

Nämä havaintoperheet eivät ole vain rinnakkainen luettelo. K
aksi ensimmäistä nostavat esiin kosmologisen pääakselin. K
aksi keskimmäistä tuovat korkean kontrastin transientit samaan arviointikieleen. Kaksi viimeistä tekevät yhteistermin todellisuutta koskevasta testistä menetelmällisesti tiukan.

7. Yhteinen ratkaisuprotokolla: sama mittapuu kaikille havaintomenetelmille

Jotta eri alat eivät voisi kertoa kukin omaa tarinaansa, jaksossa 8.4 on ensin lukittava kaikille havaintokanaville yhteinen protokolla. Siinä on oltava vähintään seuraavat kuusi vaihetta.

• Jäädytä ensin vakiokorjauksetPöly, plasma, Faradayn kierto, troposfääri, ionosfääri, instrumentin kaistanpäästö, aikaleimat, mikrolinssitys, ympäristörakenne, massalevymuunnos, sädekeilan kaarevuus ja mallipohjan jäännökset on korjattava ensin. Korjaustapa on jäädytettävä ennen kuin tulokset nähdään.
• Säilytä vähintään kaksi taajuusaluetta tai kaksi kantajaaIlman taajuus- tai kantajaerottelua ei voida puhua dispersiovapaudesta. Yhden taajuusalueen näyttävä residuaali on korkeintaan vihje, ei ratkaisu.
• Hyväksy vain eri taajuuksilla samansuuntainen, eri asemilla samaan aikaikkunaan osuva ja eri menetelmillä vakaa yhteistermiPieni amplitudiero voidaan sallia, mutta jos päämerkki, voimakkuusjärjestys tai tapahtumien kohdistus hajoaa analyysiputkea vaihdettaessa, tulosta ei saa nostaa pääpäätelmäksi.
• Sulje tyypilliset dispersiolait nimenomaisesti poisJos tulos skaalautuu pääosin 1/ν²-, λ²- tai muun tunnetun reittidispersiolain mukaan tai vaihtaa merkkiä kaistan vaihtuessa, se kuuluu takaisin väliaineen tilille eikä sitä saa esittää EFT:n yhteisterminä.
• Tee nollatarkistukset, holdout-joukot ja permutaatiotLuokkien permutointi, ajan kääntäminen, havaintoasemien permutointi, akselin ulkopuoliset verrokit, veitsenterästä kaukana oleva vertailuikkuna sekä tapahtumien, asemien ja taajuusalueiden holdout-joukot eivät ole lisäosia, vaan osa pääkriteeriä.
• Vertaa havaintokanavien välillä rakennetta, älä vaadi samaa numeerista asteikkoaJaksossa 8.4 ei yritetä puristaa kaikkia havaintomenetelmiä yhdeksi absoluuttiseksi luvuksi. Tarkoitus on selvittää, noudattavatko ne samaa rakenteellista kuria: dispersiovapautta, samansuuntaisuutta, yhteistä aikaikkunaa, vakaata järjestystä ja ympäristöryhmittelyn mukaista voimistumista.

Kun nämä kuusi vaihetta on lukittu, myöhemmät yksittäiset kokeet eivät enää voi jäädä tilanteeksi, jossa kukin ala kertoo oman tarinansa.

8. Miltä EFT:tä tukeva tulos näyttäisi

Todellinen tuki ei ole yhden artikkelin näyttävä kuva, vaan seuraavien ehtojen samanaikainen täyttyminen.

• Useat havaintomenetelmät jättävät tiukkojen korjausten jälkeen jäljelle lähes dispersiovapaan pääasiallisen yhteistermin.
• Yhteistermien suunta ja voimakkuusjärjestys säilyvät eri taajuuksilla, havaintoasemilla ja käsittelyketjuissa.
• Punasiirtymäketjun residuaali voidaan kuvata vakaasti muodossa TPR:n pohjataso + PER:n hienosäätö, ilman että PER nousee pääosaan.
• Aikaviiveketjun residuaalissa näkyy eri taajuuksilla nollaviiveinen samanaikaisuus tai sitä vastaava yhteisen aikaikkunan rakenne.
• Ympäristöryhmittely toimii: äärimmäisemmät reitit, hierarkialtaan korkeammat isäntäympäristöt tai voimakkaammat linssiympäristöt tuottavat yhteistermin vahvempana, vakaampana ja paremmin ennustettavana.
• Kaikki nämä päätelmät kestävät nollatarkistukset, holdout-joukot ja riippumattomien tutkimusryhmien replikaation.

Tässä vaiheessa EFT ei voi vielä julistaa asiaa ratkaistuksi. Se on kuitenkin saavuttanut ensimmäisen kierroksen tärkeimmän edun: sen väite ansaitsee tulla tarkastelluksi ensisijaisena selityksenä. Teoria on osoittanut, ettei sen väite ole yhden alan retorinen temppu, vaan yhteinen rakenne, joka tulee näkyviin eri lukemaketjuissa.

9. Mitkä tulokset pakottaisivat EFT:n tiukentamaan väitteitään

Tässä ei ole kyse mustavalkoisesta ratkaisusta. Monet tulokset eivät kaada EFT:tä suoraan, mutta pakottavat kaventamaan sen soveltamisalaa selvästi.

Seuraavat tulokset on kirjattava tiukennuksiksi, ei nimettävä jälkikäteen ”myös tueksi”.

• Yhteistermi näkyy vain yhdessä havaintomenetelmässä ja puuttuu pitkään kaikista muista.
• Yhteistermi toimii vain hyvin kapeassa ympäristöikkunassa ja muuttuu epävakaaksi sen ulkopuolella.
• TPR:n pohjatasokerroin ei pysy yleispätevänä, vaan jokainen lähdeluokka tarvitsee oman parametrisarjansa.
• PER:n amplitudia on kasvatettava jatkuvasti, kunnes se ei enää muistuta residuaalia vaan vie pääakselilta selitystilan.
• Dispersiovapaus säilyy vain tietyssä analyysiputkessa ja tietyllä korjaustavalla; tulos muuttuu selvästi algoritmia vaihdettaessa.

Tällaiset tulokset eivät välttämättä merkitse EFT:n tappiota, mutta teorian on peräännyttävä rehellisesti:
”yhteiseksi pohjatasoksi” kuvattu ilmiö on rajattava ”paikallisesti toimivaksi”;”havaintokanavien väliseksi pääakseliksi” kuvattu ilmiö on rajattava ”tietyn tilanteen empiiriseksi säännönmukaisuudeksi”.

10. Mitkä tulokset osuisivat suoraan pääakseliin

Rakenteellista vahinkoa ei aiheuta se, että ”kuva näyttää vähän erilaiselta”, vaan se, että seuraavat tilanteet toistuvat vakaasti eri aineistoissa ja analyysiputkissa.

• Yhteistermi puuttuu järjestelmällisestiTiukkojen korjausten jälkeen eri havaintomenetelmistä ei löydy koskaan vakaata yhteistä dispersiovapaata residuaalia.
• Tulos noudattaa pääasiassa dispersiolakiaNiin kutsuttu yhteistermi skaalautuu useimmiten 1/ν²-, λ²- tai muun taajuusriippuvaisen lain mukaan, mikä osoittaa reitin väliainevaikutusten olevan pääosassa.
• Päämerkki ja voimakkuusjärjestys eivät pysy vakainaYhdellä taajuusalueella merkki on positiivinen ja toisella negatiivinen; yhdessä otoksessa tietyt kohteet näyttävät vahvimmilta, mutta analyysiputken vaihto kääntää järjestyksen.
• Jokainen lähdeluokka vaatii oman sääntönsäSupernoville tarvitaan yksi PER, linsseille toinen ja transienteille kolmas, eikä niitä voida sovittaa samaan kehykseen.
• Nollatarkistukset ja holdout-asetelmat eivät erotteleJos niin kutsuttu yhteistermi säilyy yhtä merkitsevänä luokkien ja havaintoasemien permutoinnin, ajan kääntämisen tai taajuusalueiden holdout-kokeiden jälkeen, se muistuttaa enemmän analyysiketjun artefaktia kuin fysikaalista pohjatasoa.

Jos useat näistä tuloksista säilyvät pitkään, EFT ei voi enää pitää kiinni väitteestä, jonka mukaan punasiirtymä ja aikaviive jakavat dispersiovapaan yhteistermin päälinjan. Silloin perääntyä ei joudu vain yksittäinen tapaus, vaan koko jakson 8.4 asema ensisijaisena ratkaisulinjana.

11. Milloin ratkaisua ei vielä voida tehdä

Luokallakin ”ei vielä arvioitu” on oltava rajansa, muuten siitä tulee keino pitää teoriaa hengissä loputtomasti.

Tässä jaksossa vain kolme tilannetta oikeuttaa luokan ”ei vielä arvioitu”.

• Taajuuspeitto ei riitä, joten dispersiovapaata ilmiötä ei voida todella erottaa heikosti dispersiivisestä.
• Vakiokorjauksia ei ole vielä jäädytetty, mallin vapausasteita on liikaa ja yhteistermi sekä järjestelmävaikutukset voidaan sekoittaa toisiinsa.
• Otos ja signaali-kohinasuhde eivät riitä: eri havaintomenetelmissä näkyy vain hajanaisia vihjeitä, ei vielä toistettavaa rakennetta.

Kun taajuuserottelu, nollatarkistukset, holdout-joukot ja putkienvälinen replikaatio on kuitenkin tehty ja tulos osoittaa yhä vastakkaiseen suuntaan, luokka ”ei vielä arvioitu” ei enää päde. Silloin ongelma ei ole se, että instrumentit olisivat vielä liian heikkoja, vaan todellisuus heikentää teorian sitoumusta.

12. Jakson yhteenveto

Tämän jakson tärkein tehtävä on määritellä ensimmäinen ratkaisulinja selvästi:

Jos useat havaintomenetelmät havaitsevat saman yhteistermin, joka ei hajaudu taajuuden mukana, se näyttää enemmän lähteen ja peruskartan yhteiseltä syyltä kuin reitin varrella syntyvältä taajuusvalikoivalta häviöltä. Jos yhteistermi sen sijaan hajoaa jokaiselle havaintomenetelmälle omaksi selityksekseen ja pysyy koossa vain dispersion ja lisäkorjausten varassa, EFT:n punasiirtymän pääakselin on peräännyttävä.