1.0: Yhden sivun yleiskuva: versioiden roolit, nelikerroskartta ja käyttöohje

Etusivu ／ Energiafilamenttiteoria (V6.0)

I. Avausnaula: Maailmankaikkeus ei laajene; se rentoutuu ja kehittyy.
Maailmankaikkeus ei laajene; se rentoutuu ja kehittyy. Versiossa 6.0 tämä ei ole iskulause vaan yksi “pääakseli”: maailmankaikkeuden perusjännitys muuttuu kokonaisuutena hitaasti pitkissä aikaskaaloissa—mitä varhaisempi vaihe, sitä kireämpi; mitä myöhempi vaihe, sitä löysempi. Kun jännitys liikahtaa, lähes kaikki näennäisesti toisiinsa liittymättömät lukemat “kirjoitetaan” uudelleen samalla kertaa. Siksi ne on avattava samalla tulkintakehyksellä kahdeksi juoneksi: toinen on “miten viivaimet ja kellot käyvät” (sisäinen rytmi), toinen on “miten informaatio kulkee” (paikalliset luovutukset viestiketjussa). Kun myöhemmin puhumme punasiirtymästä, aikaluennasta, valonnopeuden ylärajasta, tummasta jalustasta ja rakenteiden synnystä, palaamme yhä tähän päälinjaan.

Jotta “kireä/löysä” tuntuu konkreettisemmalta, ajattele konserttijoukkoa: mitä tiiviimpi tungos, sitä vaikeampi yksittäisen ihmisen on kääntyä, nostaa kättä tai taputtaa kerran—“henkilökohtainen tahti” hidastuu. Mutta kun ihmiset seisovat olkapää olkapäätä vasten, aalto siirtyy riviltä riville sujuvammin, ja ihmisaalto etenee jopa nopeammin.

Energimeri toimii samalla tavalla:

• Kireä = hidas tahti, nopea välittyminen.
• Löysä = nopea tahti, hidas välittyminen.

II. Energiansäieteorian paikka: ensin yhtenäinen peruskartta, sitten matematiikka ja testaus
Energiansäieteorian ensisijainen tehtävä on koota yhdelle peruskartalle se, “mistä maailma koostuu, millä muuttujilla sitä kuvataan, millä mekanismeilla se toimii ja mihin maailmankaikkeuden pääakseli on menossa”, ja samalla lukita avaintermit ja lyhenteet yhdenmukaiseen käyttöön—jotta sama sana ei tarkoita eri kohdissa eri asiaa.

Matematisointi, numeerinen käsittely ja järjestelmätason validointi eivät ole toissijaisia. Ne ovat yhteistyötä ja aikaa vaativa rakennusprojekti: vasta kun kartta ja koordinaatisto ovat yhteiset, eri tiimit voivat täydentää johtoja, simulaatioita ja havaintovertaisuuksia saman määrittelyjoukon päälle. Historia näyttää saman rytmin monissa suurissa kehyksissä: esimerkiksi erityisessä suhteellisuusteoriassa vuonna 1905 tehtiin ensin “intuition peruskartan uudelleenkirjoitus” ja annettiin ydinmuunnokset sekä testattavat ennusteet; kypsämpi geometrinen muoto, laajemmat tarkkuustestit ja insinööritason sovellukset hioutuivat sen jälkeen vuosien työnä.

Energiansäieteoria kulkee samaa askellusta: se yhtenäistää maailmankuvan ja kielen, avaa reitin teknisiin yksityiskohtiin ja kriteereihin, ja tarjoaa samalla testattavan tarkistuslistan ja vertailureitit, jotta matematiikka ja varmistus voidaan rakentaa yhteisellä standardilla pala palalta.

III. Versio 6.0 ja 5.05: kahden tekstin työnjako
Energiansäieteoria pitää rinnakkain kahta esitystapaa: 5.05 nojaa teknisiin määrittelyihin, 6.0 nojaa maailman­kuvan yleiskarttaan. Ne eivät kumoa toisiaan, vaan jakavat tehtävät—kuin “kaksi kirjaa samasta kaupungista”: toinen on yleiskartta, toinen on osaluettelo.

• Versio 6.0 on maailmankuvan peruskartta
  Se kokoaa yhteen “mistä maailma koostuu, millä muuttujilla sitä kuvataan, millä mekanismeilla se toimii ja mihin pääakseli on menossa” ja pakottaa terminologian yhdeksi linjaksi: sama sana tarkoittaa samaa asiaa kaikkialla, ja sama mekanismi vaihtaa vain ilmenemismuotoa eri mittakaavoissa.
• Versio 5.05 on tekninen atlas
  Se kirjaa rakenneyksityiskohdat, tiukat määritelmät, kriteeri-ikkunat, reunaehdot ja vastaesimerkkien käsittelyn uudelleen­käytettävään muotoon. Se on oikea paikka, kun halutaan “naulata” jokin kysymys: esimerkiksi tiettyjen hiukkasluokkien rakenteelliset ehdot, punasiirtymäjaon tekniset rajaukset, tai tilastollisten ilmiöiden tulkintamallit.
• Suhde on selkeä: 6.0 ei korvaa 5.05:tä kokonaan
  5.05:n tekninen sisältö säilyy voimassa. 6.0 korvaa ennen kaikkea sen, mikä 5.05:ssä oli vielä löysää ja täysin yhtenäistämätöntä yleisesitystä—jotta “makro-osa (pääakseli) + mikro-osa (mekanismit)” asettuvat samalle peruskartalle.

Miksi 6.0 ja 5.05 elävät rinnakkain: vaiheittainen yhteiselo resurssi- ja rytmirajoissa
Suora syy rinnakkaisuuteen on käytännöllinen: 5.05:n täydellinen uudelleenrakentaminen 6.0:n yhtenäiseen kieleen ja kokonaiseksi lukurakenteeksi on suuri työ, joka ei lyhyellä aikavälillä pysy sisällön päivitystahdissa. Siksi julkaistaan ensin kahden version malli: 6.0 yhtenäistää maailmankuvan ja pääakselin kielen, 5.05 kantaa teknisen yksityiskohtien rungon; myöhemmin 5.05:n sisältö siirretään ja kirjoitetaan uudelleen niin, että se vähitellen konvergoi 6.0:n lukurakenteeseen.

Tämä selittää myös sen, miksi julkaisutason sovitusraportteja on toistaiseksi vain muutama: sovitusraportti on korkean panoksen toimitus, jossa ristiintarkistus on olennainen—sitä ei voi lyhyessä ajassa tuottaa “määrällä”. Ensin julkaistaan malliraportit, jotka edustavat ydintermejä ja keskeisiä mekanismeja; muu täydentyy prioriteettijärjestyksessä.

IV. Nopea reittivalinta: milloin 6.0, milloin paluu 5.05:een
Tämän osuuden idea on yksinkertainen: ettei huku yksityiskohtiin, mutta ei myöskään jää pelkän ison puheen tasolle.

• Jos haluat rakentaa uuden kokonaiskuvan ja ymmärtää pääakselin, lue 6.0.
• Jos haluat tekniset rajaukset ja täsmälliset ehdot (esim. hiukkasrakenteen ehdot, kriteeri-ikkunat), palaa 5.05:een.

Kolme tyypillistä kysymystyyppiä ja niiden “laskeutumispaikka”:

• “Mikä tämä on / miksi / miten se yhdistyy / miltä kokonaiskuva näyttää?” → aloita 6.0:n kartasta ja pääakselista.
• “Miten se määritellään / mikä on kriteeri / milloin se pätee / missä ovat rajat ja vastaesimerkit?” → aloita 5.05:n teknisistä määritelmistä.
• “Haluan sekä kokonaisuuden että detaljit” → paikanna ensin oikea kerros 6.0:lla, täydennä sitten 5.05:llä ehdot ja rajoitukset.

V. Yhteiskäyttösäännöt: kaksi standardia ilman käsitedriftia
Tässä on yksi tavoite: kyetä aina päättämään, “seurataanko nyt 6.0:aa vai palataanko 5.05:een”, ilman että kaksi standardia sekoittuvat yhdeksi epämääräiseksi keitoksi.

1. Maailmankuvan kertova päälinja seuraa 6.0:aa.
2. Tekniset määritelmät, kriteerit ja rajaukset seuraavat 5.05:ttä.
3. Jos syntyy näennäinen ristiriita, etene järjestyksessä “ensin kerros, sitten yksityiskohdat”:

• Jos 6.0 on tiivistänyt asian yleiskuvan vuoksi, täydennä 5.05:llä.
• Jos kyse on vanhasta, vielä yhtenäistämättömästä esitystavasta, päivitä 6.0:n mukaiseksi ja merkitse mielessäsi “yleiskuva vs. tekninen”.

VI. Nelikerroskartta: sijoita mikä tahansa kysymys oikeaan paikkaan nopeasti
Tämä ei ole proosaa vaan navigointipalkki: ensin valitaan kerros, sitten kutsutaan kyseisen kerroksen mekanismit ja kriteerit.

Ontologinen kerros: mitä maailmankaikkeudessa on
Energimeri: jatkuvan väliaineen perusta; tyhjiö ei ole tyhjä.
Tekstuuri: suunnatut “tiet” meressä ja toisiinsa lukittuva järjestys.
Säie: pienin rakennusyksikkö, joka syntyy tekstuurin tiivistyessä.
Hiukkanen: säie kiertyy—sulkeutuu—ja muuttuu pysyväksi rakenteeksi lukituksen kautta.
Valo: rajallinen aaltopaketti ilman lukitusta; etenee viestiketjuetenemisen kautta.
Kenttä: meren tilan kartta (sääkartta / navigointikartta), ei uusi “olio”.
Rajarakenne: jännitysseinä, huokonen, käytävä ja muut kriittiset reuna-ilmiöt.

Muuttujakerros: millä kielellä meren tilaa kuvataan
Tiheys: paljonko “ainesta” perustassa on, taustan vahvuus ja kohinataso.
Jännitys: kuinka kireäksi meri on venytetty; määrää “maaston” kaltevuudet ja sisäisen rytmin perustan.
Tekstuuri: kulkeeko “tie” sujuvasti vai takerrellen, pyörteisyysrakenteet sekä kanavien ja kytkentöjen preferenssit.
Rytmi: sallitut vakaat värähtelytavat ja “sisäinen kello”.

Mekanismikerros: miten se toimii
Viestiketjueteneminen: muutos etenee paikallisten luovutusten kautta.
Kaltevuuden tilitys: dynamiikan ja liikkeen “kirjanpitokieli”.
Kanavien yhteenkytkeytyminen: lähikentän tekstuurin “hampaat” määräävät herkät kanavat.
Lukitus ja kohdistus: vakaat hiukkaset syntyvät lukituksesta; ydin­sidos liittyy lyhyen kantaman lukitusmekanismiin, jota pyörteistekstuurin kohdistus ohjaa.
Tilastolliset ilmiöt: lyhytikäisen säietilan tiheä synty–kuolema tuottaa tilastollista jännityspainovoimaa ja jännityksen taustakohinaa.
Punasiirtymän jako: perusjännityksen erot antavat päävärin, ja matkan varrella kertymä tuottaa hienosäädön.

Kosminen kerros: mihin tämä kehittyy
Pääakseli: maailmankaikkeus ei laajene; se rentoutuu ja kehittyy.
Ääriskenaariot: mustat aukot / rajat / hiljainen ontelo kuvataan yhtenäisesti jännitysseinän kehyksessä.
Nykyinen maailmankaikkeus: tumma jalusta, rakenteiden synty ja havaintolukemat yhden tulkintalinjan alla.
Alku ja loppu: tiekartta annetaan saman mekanismijoukon puitteissa.

VII. Lyhenneindeksi: vakaat viitteet kielten yli
Lyhenteet eivät ole koriste, vaan tapa estää monikielistä keskustelua ajautumasta sivuraiteille ja pitää termit haettavina. Tässä osiossa lyhenteet esitellään ensimmäistä kertaa muodossa “suomenkielinen nimitys (LYHENNE)”; myöhemmin käytetään vain suomenkielistä nimitystä.

• Energiansäieteoria (EFT)
• Yleistetyt epävakaat hiukkaset (GUP)
• Tilastollinen jännityspainovoima (STG)
• Jännityksen taustakohina (TBN)
• Jännityspotentiaalin punasiirtymä (TPR)
• Polun kehityksen punasiirtymä (PER)

VIII. Käyttösopimukset: estä käsitteen “liukuminen”
Tässä ovat oletustulkinnat, joilla pidetään kieli ja merkitykset vakaina, kun teksti myöhemmin tihenee.

• “Punaisempi” tarkoittaa ensisijaisesti “kireämpi/hitaampi”, ei automaattisesti “varhaisempi”.
• “Paikallinen” viittaa siihen meren tilaan, jossa mittausjärjestelmä sijaitsee; viivaimet ja kellot syntyvät hiukkasrakenteesta ja kuuluvat samaan kalibrointiin.
• Jännityspotentiaalin punasiirtymä käsittelee päävärin (päätepisteiden rytmisuhteen), kun taas polun kehityksen punasiirtymä tuottaa nettokertymän vain, jos “eteneminen kestää riittävän kauan + alue on yhä kehityksessä”.
• Kun puhutaan kokonaiskuvasta ja pääakselista, oletus on 6.0; kun puhutaan teknisistä yksityiskohdista, oletus on 5.05.