2.2: Meri–säie-kuvan poikkitieteelliset todisteet ja kosminen uudelleentarkistus

Etusivu ／ Luku 2: Johdonmukaisuuden Todisteet (V5.05)

Tavoite
Laajennamme jakson 2.1 johtopäätöksen — tyhjiö ei ole tyhjä — makro- ja kosmiseen mittakaavaan. Ensin vahvistamme pohjan esimerkeillä, joissa “jatkuva kenttä synnyttää säikeitä”, sekä pitkällä luettelolla yleistetty epävakaa hiukkanen (GUP) -kohteista. Sen jälkeen sovitamme kaksi taustakerrosta — tilastollinen tensorigravitaatio (STG) ja tensorinen paikalliskohina (TBN) — yksi kerrallaan tunnettuihin tähtitieteellisiin ilmiöihin, jotta laboratoriosta kosmokseen ulottuva tarkastuskehä sulkeutuu.

I. Tukinäyttö: jatkuva kenttä (“meri”) voi “synnyttää säikeitä”

• 1957 | Tyypin II suprajohtajan fluksivortex-viivat
  Ilmiö: Magneettinen fluksi hakeutuu diskreeteiksi “vortex-säikeiksi”, muodostaa hilan ja voidaan peruuttaa/kirjoittaa uudelleen.
  Johtopäätös: Pienihäviöisissä, kynnystä lähestyvissä oloissa sähkömagneettinen kenttä lineaaristuu säikeiksi ja liukenee takaisin jatkuvaan tilaan.
• 1950-luvut→2000-luvut | Kvanttivortex-viivat supernesteheliumissa
  Ilmiö: Hienot vortex-viivat kuvataan suoraan, jäljitetään ja uudelleenyhdistetään; kiertoliikkeen kvantisoinnin kynnys on selvä.
  Johtopäätös: Faasikenttä vedetään säikeiksi ja niputetaan, kun häviö on pieni ja rajoite on läsnä; koko synty–kehitys–takaisinliukeneminen on mitattavissa.
• 1995 | Vortex-hila Bose–Einstein-kondensaatissa
  Ilmiö: Pyöritys/geometrinen ohjaus synnyttää säännöllisen linjajärjestyksen; parametrikartta ja kynnys ovat selkeitä.
  Johtopäätös: Kvanttifaas i itsejärjestää lineaarisen verkon koherenssi-ikkunassa; tulos on toistettavissa.
• 1960-luvut→nykyhetki | Plasman Z-pinch / virran säikeistyminen
  Ilmiö: Vahva virta sitoo plasman kapeiksi säiekanaviksi, vakaan ja uudelleen mitattavan epävakausspektrin kera.
  Johtopäätös: Sähkömagneettisen ja virtausdynamiikan kytkentä kokoaa jatkuvan jaon säiemäisiksi energiareiteiksi.
• 1990-luvut→nykyhetki | Optiset säikeet ilmassa voimakkaalla laserilla (Kerr + plasmapuristus)
  Ilmiö: Toistuvasti havaitaan pitkän kantaman valosäikeitä ja puristunut säderadius, tilastollinen sormenjälki pysyy vakaana.
  Johtopäätös: Ei-lineaarinen valokenttä muodostaa väliaineeseen itseään ylläpitäviä lineaarisia energiavirtoja.
• Topologiset viat tiivistyneessä aineessa (nestekiteet/faasimuutokset)
  Ilmiö: Viivaviat syntyvät, liikkuvat, törmäävät, yhdistyvät uudelleen ja liukenevat.
  Johtopäätös: Järjestysparametrin kenttä tallentaa rakennetta säiemäisiin vikoihin; lineaaristumisen yleispätevyys ja käänteisyys pitävät.

Yhteenvetona:
Eri “meret” (sähkömagneettinen, faasi-, virtaus- ja plasmakenttä) käyvät pienihäviöisissä + rajoitetuissa/ajetuissa oloissa läpi saman syklin: säiettä vedetään → niputetaan → liuennutaan takaisin mereen. Tämä on muodoltaan sama kuin peruskuva “meri ↔ säie on keskenään muunnettavissa”: ehdot päälle → “säie syntyy”, ehdot pois → “paluu mereen”.

II. Tukinäyttö: epävakaita hiukkasia havaitaan runsaasti

• 1936 | Muoni — τ ≈ 2,197×10⁻⁶ s
• 1947 | Pioni — π⁺/π⁻: ≈ 2,603×10⁻⁸ s; π⁰: ≈ 8,4×10⁻¹⁷ s
• 1947 | Kaoni — K⁺/K⁻: ≈ 1,238×10⁻⁸ s; K_S: ≈ 8,958×10⁻¹¹ s; K_L: ≈ 5,18×10⁻⁸ s
• 1950-luvut–1970-luvut | Resonanssitilat — ≈ 10⁻²³–10⁻²⁴ s
• 1974 | J/ψ — ≈ 7,1×10⁻²¹ s
• 1975 | Tau — ≈ 2,90×10⁻¹³ s
• 1977 | Υ(1S) — ≈ 1,22×10⁻²⁰ s
• 1983 | W/Z — W ≈ 3,0×10⁻²⁵ s; Z ≈ 2,64×10⁻²⁵ s
• 1995 | Top-kvarkki — ≈ 5,0×10⁻²⁵ s
• 2012 | Higgsin bosoni — ≈ 1,6×10⁻²² s

Yhteenvetona:
“Säikeen lineaaristuminen on kerroksellista ja eliniästä riippuvaa.” Mitä raskampi/tiiviimpi rakenne on, sitä lyhyempi ikä; energia vapautuu usein vahvan/heikon vuorovaikutuksen lähikenttäkanavia pitkin. Kosmoksessa epävakaita hiukkasia on valtavasti, ja niistä syntyy laaja lähdevaranto tilastolliselle tensorigravitaatiolle sekä tensoriselle paikalliskohinalle.

III. Uudelleentarkastus kosmisessa mittakaavassa (osa 1): tilastollinen tensorigravitaatio (STG)

Jokainen yleistetty epävakaa hiukkanen aiheuttaa elinaikanaan sisäänpäin suuntautuvan tilastollisen vedon ympäröivän energiameren tensoriseen jännitykseen — kuin “hetkellinen pieni painauma” pinnassa. Lukemattomat painaumat, päällekkäin ja keskiarvona, muodostavat sileän tilastollisen tensorigravitaation taustan.

Aikajana todisteille

• 1930-luvut→1970-luvut | Galaksien kiertokäyrät “lähes tasaiset”
  Havainto: Reunoilla tähtien nopeus ei alene riittävästi näkyvän massajakauman mukaan.
  Vahvuus: Galaksien ja vuosikymmenten yli yhtäpitävää; massatase ei sulkeudu pelkällä näkyvällä aineella.
  STG-tulkinta: Sileä vetotausta lisätään näkyvään aineeseen ja kirjoittaa uudelleen efektiivisen ohjauspotentiaalin.
• Vuodesta 1979 | Vahva gravitaatiolinjaus (monikuvat/Einsteinin renkaat)
  Havainto: Kuvapaikat/suurennokset/viiveet mitataan tarkasti; massajakauma voidaan invertoida.
  Vahvuus: Kolme riippumatonta rajoitetta edellyttää lisävedon lähdettä.
  STG-tulkinta: Tilastolliset vetolammet + näkyvä aine muovaavat yhdessä; geometria ja aikajärjestys voidaan simuloida ja sovittaa samanaikaisesti.
• Vuodesta 2006 | “Massahuipun–kaasuhuipun erkauma” yhdistyvissä klustereissa (esim. Bullet Cluster)
  Havainto: Linssauksen massahuippu on selvästi siirtynyt röntgenkaasun huipusta ja kehittyy yhdistymisvaiheiden mukana.
  Vahvuus: Morfologia + kronologia rajaavat yhdessä; vahva aineisto “lisävetotermille”.
  STG-tulkinta: Tapahtumahistoria järjestää vetolammet uudelleen (suihkut/stripout/turbulenssi) → johdonmukainen siirtymä- ja kehitysjono.
• 2013/2018 | Koko taivaan kosmisen mikroaaltotaustan linssipotentiaalikartta (φ-kartta)
  Havainto: Kokonaisvedon topografia korreloi vahvasti suurikokoisten rakenteiden kanssa.
  Vahvuus: Koko taivas, korkea tilastollinen merkitsevyys, tiimien välinen yhtäpitävyys.
  STG-tulkinta: Taustalamppukartta tilan kovarians-vertailuun tensorisen paikalliskohinan ja rakenne-splinejen kanssa.
• 2013→2023 | Heikko linssaus – kosmisen shear’in tehotiheys
  (CFHTLenS, DES, KiDS, HSC)
  Havainto: Kymmenien miljoonien galaksimuotojen systemaattinen shear; tehospektri ja monipiste-tilastot ovat vakaita.
  Vahvuus: Tarkat käyrät vetovoiman voimakkuudelle skaalan/ajan funktiona, usein näkyvän osuuden yli.
  STG-tulkinta: Vastaa tilastollisen vetovoiman spektriä, joka sovitetaan epävakaiden hiukkasten populaation tilastoihin.

Yhteenvetona (osa 1):
Useat riippumattomat linjat viittaavat näkyvän osuuden ylittävään gravitaatiotaustaan. Valtavirta puhuu “suoraan havaitsemattomasta pimeän aineen halosta”; meri–säie-kuvassa tämän korvaa tilastollinen tensorigravitaatio, joka syntyy epävakaiden hiukkasten päällekkäisestä, keskimääräisestä vedosta: vähemmän oletuksia, ei uusia komponentteja ja yksi yhtenäinen sovite sekä geometriassa että tilastoissa. Poikkeamat, kuten massa- vs. kaasuhuipun erkauma Bullet Clusterissa, sopivat tapahtumahistorian ohjaamaan vetolamppujen uudelleenjärjestykseen.

IV. Uudelleentarkastus kosmisessa mittakaavassa (osa 2): tensorinen paikalliskohina (TBN)

Kun yleistetty epävakaa hiukkanen purkautuu/annihiloituu, energia palaa mereen laajakaistaisina, heikosti koherentteina aaltopaketteina. Tämä kerros on yleinen mutta heikko, kuitenkin se jättää yhteisiä tilastollisia sormenjälkiä; etenemisen aikana se muovautuu yhtäpitävästi tilastollisen tensorigravitaation topografian mukaan.

Aikajana todisteille

• 1965→2018 | Kosminen mikroaaltotausta: sileä pohja + vakaa pintakuvio
  Havainto: Lähes mustan kappaleen pohja ja anisotropian tehotiheys, joita linssaus ryppyistää.
  Vahvuus: Useat satelliittisukupolvet, erittäin korkea S/N; “pohja + kuvio” on kova kuva laajasta mikro-häiriökerroksesta.
  TBN-tulkinta: Laaja, heikko perushäiriö + kovariantti ryppyisyys vetotopografian mukaan (yhtä jalkaa STG:n kanssa).
• 2013→2023 | CMB:n linssauksen B-moodit ja φ-kartan ristikorrelointi
  Havainto: E→B-muunnos linssauksen takia mitataan suoraan ja korreloi tilassa φ-kartan kanssa.
  Vahvuus: Osoittaa, että kuvio muuntuu johdonmukaisesti etenemisen aikana.
  TBN-tulkinta: Havaittava leima kuvion ja STG-topografian kovarianssille.
• Vuodesta 2023 | Yhteinen punainen tausta pulssarien ajoitusverkoissa
  Havainto: Useat verkot raportoivat yhteisen taustan nHz-kaistalla, kulmakorrelaatio sopii odotekäyriin.
  Vahvuus: Verkkojen välinen konsistenssi kasvaa, tilastollinen vakaus on korkea.
  TBN-tulkinta: Makrotapahtumalähteet (sulautumat/suihkut/ketjujen avautuminen) injektoivat mikrohäiriöitä mereen ja jättävät kollektiivisen signatuurin.

Yhteenvetona (osa 2):
Riippumattomat havainnot osoittavat samansuuntaisesti yleisen mikrohäiriökerroksen, jota muokkaa synkronisesti gravitaation topografia. Valtavirta jakaa sen usein “alkuperäisiin fluktuaatioihin + etualoihin/systeemi-efekteihin”; meri–säie-kuva yhdistää tämän tensoriseksi paikalliskohinaksi: laaja, heikko peruskomponentti sekä tapahtumista syntyvät mikrohäiriöt (joita yleistetty epävakaa hiukkanen injektoi purkautuessaan/annihiloituessaan), ja kaikki kovarioivat tilastollisen tensorigravitaation kanssa. Näin ei lisätä uusia komponentteja, selitetään luontevasti taajuuskaistojen yli ulottuvat tilakorrelaatiot ja spektrin vakaus, sekä ennustetaan aikajärjestys “aktiivisuus ↑ → ensin kohina, sitten veto”.

V. Yhteenvetona

• Kolme todistejuonnetta — monitieteinen “meri synnyttää säikeitä”, pitkä epävakaiden hiukkasten luettelo korkeaenergian fysiikasta, sekä kosmiset mittaukset “lisävedosta (tilastollinen tensorigravitaatio) + yleisestä häiriöstä (tensorinen paikalliskohina)” — kytkeytyvät toisiinsa ja osoittavat samaan suuntaan: maailmankaikkeus on täynnä “energiamerta”, jota voidaan virittää ja muovata, ja josta säiemäisiä rakenteita voidaan vetää esiin kynnyksen tuntumassa.
• Lukemattomat epävakaat hiukkaset: elinaikana → vedon päällekkäys = tilastollinen tensorigravitaatio; purkautuessa/annihiloituessa → mikrohäiriöiden injektointi = tensorinen paikalliskohina.
• Tämä ei ole satunnaisten ilmiöiden kokoelma, vaan suljettu tarkastuskehä: sama tensoripotentiaalin peruskartta tulisi “yhteen karttaan, moneen käyttöön” dynamiikassa, linssauksessa ja ajoituksessa, ja sen tulee ristivahvistaa diffuusin säteilyn pohjatason nousua.